Monday, January 18, 2010

Kirjasta elokuvaksi 2000-luvulla

Kirjoista on tehty paljon erilaisia elokuvia Margaret Mitchellin Tuulen viemästä lukuisiin satukirjoihin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tällaisia elokuvia on valmistunut yhä enemmän. Etenkin bestseller-kirjoista suurin osa kääntyy nykyisin myös elokuvaksi. Yhdysvalloissa näitä elokuvia on valmistunut hyvin paljon, mutta muuallakin maailmassa niitä on tehty, myös Suomessa.


Kotimaiset

Suomalaisista elokuvista mainittakoon Arto Paasilinnan humorististen kirjojen pohjalta valmistuneet komediat Hurmaava joukkoitsemurha (2000) ja Kymmenen riivinrautaa (2002). Katja Kallion kirjoittamasta rakkausromaanista Kuutamolla tehtiin elokuva vuonna 2002. Leena Landerin romaaneista koulukotikuvaus Tummien perhosten koti valmistui 2008, samoin kuin Käsky, jonka tapahtumat sijoittuvat vuoden 1918 sisällissodan aikoihin. Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie oli myyntimenestys vuonna 2002 ja elokuvakin keräsi yleisöä hyvin 2004. Se kertoi, kuinka kalliiksi voi käydä unelma omakotitalosta Helsingissä.

Klaus Härön elokuva Äideistä parhain on saanut mainetta myös maamme rajojen ulkopuolella. Sen pohjana on Heikki Hietamiehen romaani suomalaisista sotalapsista Ruotsissa.

Suomalaisista kirjoista on elokuviksi juuri nyt syksyllä 2009 valmistunut sekä Veikko Huovisen korpifilosofi Konsta Pylkkäsestä kertova Havukka-ahon ajattelija että Väinö Linnan uudelleen filmatisoitu Täällä Pohjantähden alla, joka kertoo Koskelan perheen vaiheista1900-luvun alkupuolella. Toinen osa Pohjantähdestä ilmestyy tosin vasta vuonna 2011. Ruotsinkielisistä kirjoista on elokuviksi tehty Kjell Westön Leijat Helsingin yllä (2001) ja Lars Sundin pohjalaiskuvaus Colorado Avenue (2007).

Satukirjoista tehdään aika vähän elokuvia. Suomessa on ilmestynyt vain Sinikka ja Tiina Nopolan lastenkirjoihin perustuvat Heinähattu ja Vilttitossu, jossa ei ole ollenkaan väkivaltaa ja joka kertoo kahdesta pienestä tytöstä, sekä Risto Räppääjä, jossa on päähenkilö nuori poika. Suomalaiseksi voidaan laskea myös Suomessa vuonna 2006 animaatiosarjasta muokattu Muumi ja vaarallinen juhannus. Tove Jansson oli alkujaan mukana sarjan tekemisessä.


Fantasia ja sci-fi

Menestynein kirjasta tehty elokuva viime vuosikymmenellä on ollut Taru sormusten herrasta. J.R.R. Tolkienin fantasiakirjan pohjalta tehtiin kaikkiaan kolme elokuvaa: Sormusten ritarit (2001), Kaksi tornia (2002) ja Kuninkaan paluu (2003). Ne kertovat tarinan hobiteista, jotka matkaavat uuteen kotiinsa mukanaan ihmeitä tekevä sormus.

Toinen fantasiasarja, joka on melkein yhtä suosittu - sekä kirjoina että elokuvina - on Harry Potter. J. K. Rowlingin kirjoittamat kirjat ilmestyivät vuosina 1997 - 2007. Elokuvista ovat ilmestyneet Harry Potter ja viisasten kivi 2001, Harry Potter ja salaisuuksien kammio 2002, Harry Potter ja Azkabanin vanki 2004, Harry Potter ja liekehtivä pikari 2005, Harry Potter ja Feeniksin kilta 2007 ja Harry Potter ja puoliverinen prinssi 2009. Viimeinen osa, Harry Potter ja kuoleman varjelukset, tullee näillä näkymin elokuvateattereihin kahtena eri elokuvana 2010 ja 2011. Sarja kertoo velhopoika Harry Potterin kouluajasta Tylypahkan sisäoppilaitoksessa.

Muista fantasiaelokuvista mainittakoon vampyyripojasta kertovat Twilight- sarjan Houkutus (2008) ja Uusikuu (2009), jotka perustuvat Stephenie Meyerin kirjoihin. Sarja saanee jatkoa tulevaisuudessa. Samoin voi jatko-osia saada Linnunradan käsikirja liftareille (2005), jonka perustana on Douglas Adamsin samanniminen kirja.

Täydellinen floppi oli sen sijaan John Travoltan ohjaama Taistelukenttä maa (2009), joka perustui skientologian perustajan L. Ron Hubbardin kirjaan. Myös elokuva Kultainen kompassi (2007) oli Yhdysvalloissa melkoinen pettymys, vaikka muualla maailmassa se menestyi. Sen pohjana oli Philip Pullmanin trilogian Universumin tomu ensimmäinen osa. Jatko-osista ei vielä ole täyttää varmuutta.

Varsin lohduttoman tulevaisuuden kuvan tarjoaa elokuva Tie (2009), joka perustuu Cormac McCarthyn kirjaan. Siinä mies ja poika vaeltavat ydinsodan runteleman maiseman halki kohti rannikkoa vältellen aseellisia jengejä.


Toiminta ja kauhu

Dan Brownin kirjat Da Vinci-koodi ja Enkelit ja demonit olivat maailmanmenestyksiä. Niistä filmatut elokuvat vuosina 2006 ja 2009 olivat myös varsin suosittuja. Ne käsittelivät salaisia uskonnollisia veljeskuntia, josta nousi kohu roomalaiskatolisten joukossa. James Bond-elokuvista mainittakoon Ian Flemingin kirjaan pohjautuva Casino Royale vuodelta 2006, jossa uutena Bondina on Daniel Craig. Virolainen sotaelokuva Nimet marmoritaulussa (2002) perustui Albert Kivikasin romaaniin Viron vapaussodasta 1919.

Kauhuelokuvista mainittakoon Thomas Harrisin romaaneihin pohjautuvat Hannibal (2001), joka oli jatkoa vuonna 1991 filmatulle Uhrilampaille, ja Punainen lohikäärme (2002), joka puolestaan sijoittuu tarinassa ajallisesti ennen näitä toisia. Ne kaikki kertovat psykopaatti Hannibal Lecterin elämästä. Stephen Kingin romaaneista on viime vuosina kuvattu ainakin Unensieppaaja vuonna 2003.


Draama

Älä liiku (2004) pohjautuu Margaret Mazzantinin romaaniin, jossa onnettomuudessa loukkaantuneen tytön isä muistelee 16 vuotta aiemmin tapahtunutta rakkaussuhdetta siivoojaan. Melodraama kertoo intohimosta, rakkaudesta, uskottomuudesta ja syyllisyydestä.

High Fidelity (2000) puolestaan on amerikkalaistettu britin (Nick Hornby) kirjoittama anekdoottinen levykauppiaan päiväkirja. Fast food nation (2006) on alkuaan dokumentaarinen Eric Schlosserin kirja, joka kertoo pikaruokateollisuudesta kolmen eri näkökannan kautta. Islantilainen elokuva 101 Reykjavik (2000) perustuu samannimiseen Hallgrimur Helgasonin kirjaan.

Lukija vuodelta 2008 on yhdysvaltalainen lähihistoriallinen elokuva, joka pohjautuu Bernhard Schlinkin romaaniin. Siinä mies lukee ääneen kirjoja entiselle keskitysleirin naisvartijalle, joka ei osaa itse lukea. Ilmiantajan (2009) pohjana on Kurt Eichenwaldin kirja The Informat, joka puolestaan perustuu tositapahtumiin. Elokuva kertoo enemmän hoitamattomasta mielisairaudesta kuin kartellista liike-elämässä. Amerikan Psyko vuodelta 2000 on satiirinen kuvaus 1980-luvun Yhdysvalloista. Se pohjautuu Brett Easton Ellisin romaaniin.

Fridan (2003) pohjana on Hayden Herreran teos Frida Kahlosta, meksikolaisesta taidemaalarista. Perhonen lasikuvussa (2007) on aivohalvaantuneen ranskalaisen Jean Dominique Baubyn omaelämäkerta, jonka hän "kirjoitti" silmiä räpyttämällä. Bauby kuoli pian kirjan ilmestymisen jälkeen. Luokassa (2008) kirjan kirjoittaja Francois Begaudeau esittää itseään, opettajaa pariisilaisen lähiön yläasteella vuoden verran yhteiskunnallisesti tiedostavassa elokuvassa.


Romantiikka

Bridget Jones - elämäni sinkkuna (2001) teki pääosan esittäjästä Renée Zellwegeristä maailmankuulun. Elokuvan pohjana on Helen Fieldingin romaani. Katarina Mazettin romaani Parfyymia peräkammarissa sai elokuvana nimekseen Naapurihaudan kaveri (2002). Se kertoo kahdesta leskestä, jotka tutustuvat hautausmaalla käydessään vierekkäisillä haudoilla. Sophie Kinsellan romaaneihin Himoshoppaajan salaiset unelmat ja Himoshoppaaja vierailla mailla perustuva elokuva Himoshoppaajan salaiset unelmat (2009) on romanttinen komedia naisesta, jonka intohimona on tavaroiden ostelu. P.S. Rakastan sinua (2007) on irlantilaisen Cecelia Ahernin menestyskirjaan perustuva elokuva Hollysta, joka leskeksi jäätyään saa kirjeitä kuolleelta aviomieheltään.


Sadut

Saduista Jali ja suklaatehdas (2005), joka perustuu Roald Dahlin samannimiseen satukirjaan, on filmattu aikaisemminkin. Samoin on laita Jules Vernen kirjaan perustuva Maailman ympäri 80 päivässä (2204), jonka tarinaa on hiukan muunneltu elokuvaan. Narnian tarinat vievät lapset maahan, jossa eläimet puhuvat. Ne on kirjoittanut C.S. Lewis. Elokuvat ovat ilmestyneet seuraavasti: Velho ja leijona 2005, Prinssi Kaspian 2008 ja Kaspianin matka maailman ääriin ilmestyy vuonna 2010. Silta salaiseen maahan (2007) perustuu Katerine Patersonin palkittuun kirjaan. Se kertoo pojasta ja tytöstä, jotka luovat mielikuvitusmaailman, josta saavat voimia nousta koulukiusaajia vastaan.



Muitakin elokuvia on kirjoista tehty kuin tässä mainitut. Elokuvista kirjoja ei useasti tehdä, vaikka Alistair MacLean kerran niin tekikin. Hän innostui kirjoittamaan aikoinaan kirjan elokuvaan Kotkat kuuntelevat laatimansa käsikirjoituksen perusteella. Elokuva ei aina vastaa lukijan kirjasta luomaa mielikuvaa. Usein kirja onkin monen mielestä parempi kuin elokuva. Tämä tietenkin riippuu siitä, onko lukenut kirjan, josta filmi on tehty, vai ei.
H.S.


Lähteet:

Internet
Sanoma- ja aikakauslehdet

Thursday, January 14, 2010

Kirja muuttuu elokuvaksi

Jokaisella meistä on oma mielipiteensä siitä, kumpi on parempi - kirja vai
elokuva. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Nykypäivänä elokuvia katsotaan ehkä mieluummin, koska ne ovat laadukkaita, ja niissä on mahtavat äänentoistot, upeat kuvanlaadut ja äärettömän upea uusi 3D-grafiikka. Kirjoissa lukija ei pääse kokemaan kaikkia aistejaan, joten kirjasta ei pysty millään saamaan samanlaista elämystä kuin elokuvasta.

Vuosien mittaan kirjoista elokuviksi käännettyjä teoksia on paljon. Valitsin tähän listaan sekä suomalaisia että ulkomaisia teoksia:
Paholainen pukeutuu pradaan,
Da Vinci koodi,
Jätä se!,
Taru sormusten herrasta,
Vihreä lohikäärme,
Hohto,
American Psycho,
Tanssii susien kanssa,
Kummisetä,
Psyko,
Harry Potter -elokuvat,
Green Mile,
Piina,
Twilight,
Bridget Jones - elämäni sinkkuna,
Veriveljet,
Pikku naisia,
Häräntappoase,
Leijat Helsingin yllä,
Emma,
Ota kiinni jos saat,
Apinoiden planeetta,
Piano,
Hevoskuiskaaja,
The Beach,
Uhrilampaat,
Hannibal,
Romeo ja Julia,
Enkelit ja demonit,
Tuntematon sotilas,
Täällä pohjantähden alla,
Kuutamolla,
Hylätyt talot, autiot pihat ja
Tämän pojan elämä.


Kirjaa muunneltaessa elokuvaksi koko kirjan juoni joudutaan yleensä
tiivistämään lyhyemmäksi varsinkin silloin, jos kyseessä on pitkä kirjasarja kuten Harry Potter -sarja ja Taru sormusten herrasta -trilogiat. Kirja muutetaan eläväksi kuvaksi, joten katsoja pystyy muuttamaan omat mielikuvansa kirjasta aidoksi maailmaksi,
ja nähdä omin silmin, kuinka hahmot kirjan maailmassa liikkuvat. Kirjan hahmojen ulkonäkö ja tapahtumapaikkojen ulkoasu voivat olla monelle katsojalle pettymys, jos omat mielikuvat eivät pitäneetkään paikkaansa, koska katsojan täytyy sopeutua ohjaajan näkemykseen ja kuvitukseen kirjasta, vaikka se menisikin ristiin kirjan kuvauksen kanssa.

Elokuvat ovat ohjaajien oma näkemys kirjasta, itse kirjan kirjoittaja ei pysty
elokuvan lopputulokseen juuri vaikuttamaan. Elokuvan ohjaajat saattavat myös muokata alkuperäisen kirjan juonta ja kerrontaa, joten jokin kohtaus saatetaan siirtää aivan toiseen paikkaan, kuin se alkuperäisessä kirjassa esitetään. Elokuvat hyvin usein yrittävät toistaa aina samaa kaavaa ja joillakin ohjaajilla on taipumus jokaisesta elokuvastaan tehdä oman näköisensä, jolloin alkuperäisen kirjan juoni ei pääse oikeuksiinsa ja sitä saatetaan muuttaa rankallakin kädellä ohjaajan omaksi
näkemykseksi. Varsinkin, jos ensin on lukenut kirjan ja sen jälkeen katsoo kirjasta tehdyn elokuvan, niin silloin tulee yleensä tunne, "että eihän se näin mennyt", ja siksi katsojaa rupeaa ärsyttämään ja hän käy etsimään elokuvan huonoja puolia vielä lisää.

Toisaalta kirja on taas aina kirja, se on kokonaan oma mysteerinen maailmansa, jota ei mikään elokuva pysty päihittämään täydellisesti. Kirjaa luettaessa lukija pystyy kuvittelemaan mielessään tapahtumapaikat, maisemat ja hahmojen ulkonäöt sekä eläytymään kirjan maailmaan ihan kuin hän olisi itse mukana kirjan tapahtumissa. Kirjoissa kerrotaan tarkemmin monia kohtia mitä elokuvissa ei näytetä. Kirjoista löytyvät ne ihanat yksityiskohdat ja hauskat pienet huomautukset, jotka voi olla leikattu elokuvista pois. Kirja julkaistaan yleensä aina ensin. Elokuva kirjasta saadaan huomattavasti jäljessä.

Kirjan lukemisessa kestää kauan, ja sitä voi lukea omassa tahdissa yhä uudelleen
ja uudelleen silloin, kun itselle sopii, ja vielä melkeinpä missä vain. Elokuvat katsotaan aina putkeen, mutta kirjoja lukiessa on mukava pitää pieniä taukoja ja kasata omia ajatuksia tarinasta. Joissakin tapauksissa kirjan kesto saattaa olla pitkä, esim. kokonainen vuosi, joten on hyvä sen etenemisen kannalta antaa itselle pieniä hengähdystaukoja ja lukea kirjaa omassa tahdissa.

Tässä tuli aikamoista tilitystä varsinkin elokuvien huonoista puolista.
Tämän tekstit asiat ovat vain minun mielipiteitäni, ja jokaisella meistä on
omat mielipiteensä kyseisestä aiheesta. Ainakaan vielä ei näy kirjojen
suosion hiipumista, vaikka kirjoista tehdään nykypäivänä hyvin usein
elokuvia. Uskon, että kirja ja elokuva tulevat kulkemaan käsi kädessä vielä
monta vuotta eteenpäin, kannattajia tulee olemaan molemmille.
J.W.

Monday, January 11, 2010

Dubstep

Dubstep kuuluu elektronisen/konepohjaisen musiikin genreihin, joita ovat mm. skwee, dub, d&b, house, 2-step, electronica jne.

Dubstep on puhtaasti 2000-luvun ilmiö. Sen syntymään ja kehitykseen ovat olleet vaikuttamassa monta tekijää, mutta ehkä merkittävimpinä mainittakoon kaverukset Benga ja Skream. He ovat yhdessä Digital Mystikzin kanssa genren perustajia ja tyylisuunnan löytäjiä.

Dubstepin juuret juontuvat UK Garage -tuottajien kokeellisempiin julkaisuihin, jotka yhdistelivät grime-musiikkia 2-step -tyylilajiin, sekaan mahtuu myös vaikutteita teggaesta ja drum&bass:sta. Dubstep on hyvin underground-henkinen genre, mutta alkoi levitä laajemman yleisön tietoisuuteen vuosien 2005 ja 2006 aikana.

Dubstepin erityisiä musiikillisia elementtejä ovat tummasävyisyys, kolmimuunteiset rytmit ja bassovoittoisuus. Dubstep-musiikin peruslähtökohtana pidetään n. 140 bpm tempoa, mutta se vaihtelee kattavasti temmon molemmin puolin. Dubstep on instrumentaalista, ja musiikin ilmapiiri synkkää. Matalat bassotaajuudet ovat kappaleissa vahvasti läsnä.

Dubstep-genreen liitetään usein myös dubplate. Se on omakustanteinen, omalla dubplate-koneella painettu vinyyli. Sen käyttöikä on huomattavasti aitoa vinyylia vähäisempi.

Genren pioneereja ovat mm. Benga, Burial, Digital Mystikz, Kode9, Skream, Joker, Rusko ja Caspa. Suurimmat, dubstep-painotteiset levymerkit ovat Skreamin omistama Tempa records, sekä Kode9:n oma HyperDub-levymerkki. Suomessa alan kärkinimiä edustavat Desto ja Tes La Rok, jotka ovat tuottaneet raitoja moniin kansainvälisiin dubstep-kokoelmiin.
J.T.